 |
Tässä on Sanna. Sanna on olohuoneessa. |
 |
Tässä on Maija. Maija on ylösalaisinkoira. |
Pari viikkoa harjoittelua on nyt takana. Maija on innokas oppilas ja hoksaa nopeasti mitä häneltä halutaan. Ehdottomasti vaikeinta on ollut kouluttaa itseään toimimaan järkevänä ja tavoitteellisena kouluttajana. Minulla toivon mukaan tulee aina olemaan koiria, niin ehkä onkin jo aika minunkin oppia niiden kanssa olemaan. Ensimmäinen koirani, rauha hänen muistolleen, oli kovanpehmeä kerrynterrieri. Elämäni ilo ja tarkoitus. Ja sehän purkautui valtavaan hössöttämiseen ja tuloksena oli remmiräyhäävä ja eroahdistava herranen. Toki hän oli myös valtavan ihana ja fiksu, oppi sammuttamaan valot ja pelaamaan korttia. Hän oli upean kärsivällinen mokailujeni suhteen, sillä en yhtään tiennyt mitä olin hänen kanssaan tekemässä.
Toinen koirani on itseasiassa puolisoni koira, mutta olen ollut mukana pikkupennusta lähtien. Hän on basenji ja kouluttanut meitä enemmän kuin me häntä. Ymmärrän miksi basenjia ei suositella kenellekään ja ymmärrän miksei basenjin omistajat välttämättä halua enää muuta koiraa. Olemme olleet tyytyväisiä siihen, että hän on oppinut tekemään tarpeensa ulos ja ei enää tuhoa omaisuuttamme. Hän on ihana kuumavesipullo talven pakkasilla ja todella hyvä ystävä. Se lemmikki joka haluaa olla vieressä ja kuunnella murheet.
Maija siis on se jolla on jotain toivoa emäntänsä suhteen. Yksi kesykoira ja yksi villikoira ovat opettaneet rauhallisuutta ja sitä, ettei juuri mikään asia ole ihan niin justiinsa. Ja materiaan ei voi kiintyä, koska se joko syödään tai sen päälle pissataan.
Mutta ne treenit. Melkein joka päivä ollaan pontevasti jotain tavoitteellista puuhattu yhdessä. Sitten väsäsin tälläisen namilaudan. Muistin nikkaroidessani, että hitto minähän oikeastaan vihaan nikkarointia. Siitä tulikin vähän lyhyt ja vino ja reiät ovat vähän väärän muotoiset, mutta kyllä jos tällä emme opi, niin saamme olla oppimatta.
 |
| Tein itse ja säästin |
Me ei olla vielä treenattu tällä laudalla, koska se pitäisi pyyhkiä. Materiaalit löytyivät meidän autotallista ja niissä on vähän kuraa ja hiirenkakkaa. Se on nyt siis ollut meidän verannalla 2 viikkoa, koska sen tuominen sisään ja pyyhkiminen, prosessi missä kestäisi noin viisi minuuttia, tuntuu niin kovin vaivalloiselta. Mieluummin olen märehtinyt asiaa joka päivä ja tuntenut syyllisyyttä saamattomuudestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti